Onpa tosi helppoa olla erilainen!?

Se tilanne kun on mukamas ihan hiljasta. Tuntee sen punan, mikä nousee poskille, ainaki meillä punastelijoilla. Se tunne kun muut kääntyy kattomaan, tai vaikka ei kääntyis niin se tunne kuitenki. Se ahdistus kun tahtoo vaan pois tilanteesta. Ja sit sen tajuaminen että jep, tässä sitä ollaan ja eipä auta. Tietoinen hymy, joka ehkä lähentelee irvistystä, selän suoristus ja katse joka hakee vessaa, mielellään läheltä ja mielellään pian. Vessan löydyttyä pikaiset askeleet sinne. Vessakopin uumenissa silmät kiinni, syvä hengitys ja eikun menoksi. Se nyt vaan on taas kestettävä. Se että poikkeaa joukosta, on erilainen.

Erilaisuuttahan on jos jonkilaista, voi olla väärissä vaatteissa, voi olla ainoa sukupuolensa edustaja, vastakkaista kaliiberia kaikkien muiden kans, tavalla taikka toisella. Kyl te tiiätte. Toisinaa erilaisuus on tahallista. Kapinahengen nostattamat teinit on useimmiten ylpeitä ulkomuodostaan ja näkee sen eteen vaivaa. Tukkaa ei saa harjata ja meikkiä pitääki olla liikaa. Sitten on sitä ei niin tahallista. Ihonväri tai vaikka pituus ei ole valinnaista, siihen ei vaan voi vaikuttaa. Sitte on toki sellasta puolitahatonta. Joku voi olla ihan pirun laiha tai sitte lihava. Ja loppujen lopuksi kaikkia katotaan ihan yhtä kieroon.

Vaatii aika paljon munaa olla aidosti ylpeästi erilainen. Se kuori on eri juttu kun se totuus. Vaikka useimmiten erilaisia kadehditaanki salaa. "Tummaihoisten ei koskaan tarvi laittaa permanenttia.." "Olispa noin isot tissit ku tolla.." "Näkyispä munki kylkiluut edes joskus.." Mutta kadehtiminenhan ei kannata ja jos sitä tehdään sitä ei myönnetä. Ja useimmitenhan asialle voi tehdä jotain, ettei olis erilainen, jos ei kerran halua olla. No ihonväriään ei voi muuttaa tai itsestään lyhempää tehdä, mutta voihan sitä miettiä vaatteita, mitkä ei ehkä niin korosta tummempaa ihoa, tai jos ei vaan käytä korkkareita nii sit ei oo ihan nii pitkä tai silikoneja saa Tallinnasta tai voi laihduttaa tai tai tai.... Nii, ainahan sitä vois jotaki tehdä mutta miks oikeesti tarvis? Ketä varten ne muutokset tehdää? No tasan muita varten. Tai siis käytännössä itseään varten. Ettei tarvis olla erilainen. Että sopis siihen muiden muottiin.

On helppo sanoa, että se on niiden ongelma jos ne ei tajua tai jotakuta häirittee. Todellinen tunne on aika usein eri. Kun laitat sen käden sydämelle niin ihan taatusti löytyy se hetki kun olis niiiiin hienoo ollu olla erilainen ku mitä on sillä hetkellä ollu. Vaikka niinku sielä mummon juhlissa kaikilla muilla oli puku ja sulla vaan farkut. Ja löytyypä sieltä sekin hetki jollon on tullu arvosteltua sitä toista siitä että se on erilainen. Vaikka minkälaiseksi suvaitsijaksi itsensä luokittaa, on varmasti joskus käyny mielessä että miks, oi, miks toi on tollanen.. Sitä sitten selitellään, no kun laihtuminen olis sen terveydelle hyväksi. Tai pienellä meikillä sitä sais itsensä katsos vähä eri näköseksi. Ja nii vaa kerätään kehut siitä kuinka suvaitsevaisia sitä ollaankaan. Ku sitähän yritettiin vaan auttaa. Ettei tarvis olla erilainen.

Ja kun on erilainen seuraa taputtelu olkapäälle, eihän se kenellekkään kuulu. Tai sä oot ihan hyvä tollasena kun sä oot. Tai kyllä se siitä. Tai annat olla vaan. Tai muuta yhtä kliseistä. Se ei auta, ei tipan tippaa siihen että on edelleen erilainen. Se muna pitäis löytyä ihan jokaisesta itsestään ja se miten sen saa löytymään on kiinni meistä muista. Joten, ystävällisesti, ens kerran kun tekee mieli esittää esimerkiksi yllämainitut kliseet, jospa jätät välistä. Kyllä se erilainen tietää, ettei se kuulu kenellekkään, tai että se menee ohi. Keksi siis jotain parempaa tai ole hiljaa ja anna sen erilaisen vaan olla erilainen. Myöskään ne "hyvät" läpät ei toimi, jos se ei oikeasti ole hyviä. Jos se polttaa, tarjoa sille tupakka. Jos se on nainen (ainaki sillon), halaa sitä ihan vaikka muuten vaa, ei vain siks että se on erilainen. Seiso siinä rinnalla rohkeasti itsekin erilaisena, nii ehkä jonain päivänä, se erilainen ei enää tarvii rinnalla seisojaa vaan sillä on yksinäänki tarpeeksi munaa.