Kiire, mutta mihin?

Mihin meillä valmiissa maailmassa on kiire? Niimpä niin. Kiire on töihin, kotiin, siivoomaan, kauppaan, lenkille/jumppaan, suihkuun ja nukkumaan, että jaksaa aamulla herätä. Töihin mennessä on ruuhkaa ja töissä deadlinet painaa päälle. Kotiin täytyy ehtiä kaupan kautta ennen ruoka-aikaa ja siivota täytyy ennen kun jumppa alkaa, jonka jälkeen pikana itelle ruokaa, sitte suihkuun ja nukkumaan. Ja jossain kohtaa yöllä voi todeta nukahtaneensa lehti naaman päälle, ennen kun sitä todellakaan ehti paria sivua pitemmälle lukemaan.

Kumpa sitä osaiskin toteuttaa elämänsä organisoinnin niin ettei oikeesti olis ihan aina kiire. Jos sattuu niinki surkeesti käymään, ettei oikeesti sitten olis mihinkää kiire nii kyllä sitä aina pikku kiireen aikaiseksi saa, ihan millon vaan. Vaikka siis periaatteessa koko päivänä ei olis kiire mihinkää niin huomaamattaan sitä kiirettä kyllä toteuttaa. Lapsiperheessä ainakin on sellanen peruskiire aina päällä, on kiire potalle, ulos, syömään, nukkumaan, syömään, pukemaan, ulos, syömään, iltapesuille ja vihdoinkin lopuksi nukkumaan. Ja aamulla taas sama uusiksi, lukuunottamatta tietysti sitä tiukkoja rutiineita rikkovaa suorittajan paratiisia, kerhoa tai rentoutukseen tähtäävää kyläilyä. Rutiinien rikkoutuessa voi totisesti todeta hikiveden valuvan, viimeistään ennen ulko-ovea. Ja on kertakaikkiaan niin kiire!

Autoilu, äärimmäisen hyvä esimerkki kiireestä. Auton ratissa on aikalailla vain kaistapäitä, niitä joilla on kiire ja niitä joilla ei totisesti ole kiire. Kaistapäät on mitä on. Niillä joilla on kiire näyttää mittari vakiona "sen kympin yli" kun ei siitä sakkoja vielä saa. Niillä joilla ei totisesti ole kiire näyttää mittari prikulleen, mielellään vaikka viisarin verran alle, ettei varmasti tule sakkoja. Ne joilla on kiire kansoittavat ohituskaistojen vasemman kaistan, ne joilla ei ole kiire antavat tietä. Kiireiset roikkuu edellä ajavan takapuskurissa ja ei-kiireiset käyttää sitä turvaväliä, johon joko joku toinen kiireinen tai kaistapää kiilaa. Ja taas voi jättää turvaväliä. Onneksi ei kumminkaan ole kiire. Ja loppujen lopuksi ollaan peräkkäin samoissa liikennevaloissa, ne joilla on kiire ja ne joilla ei ole.

Orjallisesta aikatauluttamisestakin huolimatta aina on kiire. Täytyisi osata ennakoida kaikki yllättävät käänteet ja jos ei siinä onnistu, voi vain todeta että on myöhässä, taas. Se ei oikein sovi kaikkien luonnolle, se myöhästyminen, kun toiset taas on melkoisia mestareita siinä. Ja sopi se luonnolle tai ei niin pääasiallisesti molemmilla on silti kiire. Osa kiireestä toki on oman kontrollin ulkopuolella, mutta se mitä on itse hallittavissa, on ihan kaikki ihan turhaa. Vois ihan vaan lähtä aiemmin eli aloittaa valmistautumisen aiemmin ja olla siis ajoissa. Tai vois vaikka mennä aiemmin nukkumaan, että jaksaa aamulla herätä muutaman minuutin aiemmin, että voi edes kuvitella olevansa ajoissa. Vois myös laittaa vaikka illalla kaiken aamuksi valmiiksi, ettei kaikki ole aamulla hukassa. Tai sit vois ihan vaan jättää jotaki tekemättä. Käytännössä on kai pakko jättää jotain tekemättä, että ehtii tehdä kaiken valmiiksi ettei tulis kiire.

Kumpa sitä jonakin päivänä vain hoksais lakata pitämästä kiirettä, ehtishän sitä varmasti vähemmälläki. Pyykit malttaa pesuaan odottaa ja haravoidakki voi vaikka huomenna. Täytyy varmaan varata kalenterista joku päivä, millon meillä ei ole kiire. Tehdään kun tehdään, jos tehdään, sellanen yökkäripäivä.