Aloitusoksennus.

Kotiäitiyden kummallisuuksina oon törmänny siihen, ettei mikään ole kuin ennen. Tai siis, se ehkä oli oletettavissa teoreettisella tasolla mutta iskeehän tuo nokkaan ihan täysillä kun siitä tulee todellista, mutta siihen luultavimmin palataan vielä myöhemmin, montakin kertaa... No, joka tapauksessa, yksi kummallisuuksista on kaipuu päiväkirjan kirjottamiseen joka on jostain ihme syövereistä pullahtanu esille. Mutta eihän kotiäidillä voi olla mitään sanottavaa, eikä sitä sit kukaan lukiskaan ja miksi ihmeessä toisin julkisesti kaikille tiettäväksi oman elämän käsittämättömiä epäkohtia ja joskus harvoin niitä voittaja oloja? No, kun on kotiäiti, ei noita paasauskanavia liiemmälti ole, joten on tartuttava siihen mitä löytyy. Hianojen teknisten aparaattien avulla, joka meilläkin nyt ihan pränikkä pöydällä surisee, voi oksentaa paasauksensa niille jotka erheyksissään blogiin itsensä klikkaavat, tehokasta sanoisin. Loppujen lopuksi siis nyt on blogi luotu. Jei! :)

Seuraava askel, anna blogisi nimi...... Jep, kun blogin nimen tulis kuulemma olla kamalan kiva ja iskevä, mutta entäs jos ei kirjota mistään välttämättä kivasta ja tai ainakaan iskevästä? Aikani pähkäiltyäni totesin että terävää, oivalluksia ja tunteita herättävää tekstiä kuvatkoon risut ja männynkävyt ajakoon iskevän osiota. Sitä paitsi ne vois myös kuvata jossain määrin sitä epäkohtien sekamelskaa mikä blogi oletettavasti tulee olemaan. Olis silti niin kovin helppo ollu matkia jotain hianoo ja viisasta blogistia ja olla melkein samis, mutta ompa ny ainaki mun näkönen nimi, ainaki nii kauan kunnes vaihdan sen.

Onnittelut siis sille, joka kykenee joka kerta käsittämään sen mitä ihmettä yritän selittää ja tsempit niille joilla heittää korkealta ja kovaa yli. Viisauden, hienouden ja sujuvien sanakäänteiden maailma on meikäläiselle outo, joten lukijan kannattanee varautua kirjotusvirheisiin, valittamiseen ja pikkutyttömäiseen epäoikeudenmukaisuuden ilmaisemiseen. Kaiken lisäksi kirjoittaminenkin on kuulemma taito, jota ainaki tässä osoitteessa on ihan pikkupakko vielä reenata, ehkä aika paljonkin. Vois kuvitella kuitenki että se tässä karttuu ja jos ei kartu, voi jossain kohtaa todeta jokaisen sitkeästi edelleen blogia lukevan sisälukutaidon ainakin kehittyneen!

Tästä se siis tämä lähtee, welcome aboard. :)