Let's face it, reality nääs.

Nii, miten se onki niin häviäväistä tuo aika, ei ole ihan eilen tännekään tullu kirjoteltua vaikka taisin pyhästi viimes luvata että aktivoidun. No, empä sitten aktivoitunu. Niinkun missään asiassa. Ja sen kyllä huomaa.

Päivän kuuma peruna, läskit. Let's face it, olis varmaa tarttenu teherä jottai, jo melekonen aika sitte. Mutta en sitte tehny, tätäkää. Söin karkkia(jota en edes syö), suklaata (suklaaholisti.fi) ja sitä ja tätä ja mitä vaa. Jostain syystä(?) nuo herkut otti ja jätti mukavia pehmukkeita pitkin pimua. No okei, mukavista en tiiä mutta siihen ne kumminki jäi. Taisin tuola maaliskuulla työkavereille todeta, et kato ko mä vaa päätän ni emmä sit enää herkuttele, ko on kato tuo tavote. Noo, suattopa käyä nii että tavote unohtu ja mättö maistu. ;)

Eipähän se sit auta ko käyä taistoon niitä vastaa! Taas. Ehkä osa noin ääretön.. :) Piukkaa perää oon tainnunna ennenki metästää, niinko teen tosiaa nytki , pehemiämpi siitä on kyllä tainnu vaa tulla... :D Onneks mun peili vääristää. Tai sit tuolla juur tuplatulla linssivahvuudella voip olla jottai tekemistä tän kans...No eipähän se estä taas alottamasta matsia mä vastaan mun pehmukkeet. Ja, tällä kertaa kannustan ihtiäni, tarttis nimittäi biksuihin pystyä ahtautuu lokakuulla. Tällä hetkellä Vesa Keskisen sanoin näyttäis pystyyn nostetulta merilehmältä. Jolla on pinkit bikinit. (En ehkä suosittele kuvittelemaan..) Ja on mulla toinenki motivaattori, olen nääs rahanahne. Ja mähän pistin siis rahani likoon sen puolesta että ainaki osa mun pehmukkeista katuaa kesän aikana! Nimittäin kisa nimeltä Kesän Suurin Pudottaja alkoi tasan viikko sitten. Setti on siis koossa, rahat lyöty tiskiin, puntarilla yhden silmän kurkistelut hoidettu ja tiukka 12 viikon kisa käynnissä. Tuskaa, himoa ja sietämätöntä tarvetta edessä. Ja se varmaa iha pikkiriikkisen saattaa tääläki vilahella..

Oon muuten vähä hyppeleväinen tällä kertaa, se mulle suotakoon nimittäin oikea silmä kattoo eurovaalistudioo, vasen korva kuuntelee MM-kiekon kultaottelua rekisteröiden lähinnä miehiset karjahtelut sen mukaan mitä tapahtuu ja sitten vielä sormet näpyttelee tätä. :) Mä ajattelisin että tääki saattaa kuluttaa kaloreita ihan tosi monta enempi ko pelkkä pelin panikointi.

No mutta, toveriseni, pääsette seuraavien 11 piiiitkän viikon aikana toteamaan kanssani mun että ei oo helppoo.fistä moi. Mulla saattaa olla mutisemista. Ja toivottavasti ainaki välillä myös huomioita perän piukentumisesta. :)

"Taistelohon!"

Uusi vuosi, uudet kujeet osa 30....

Tervehdys vuosi 2014! Ja tietty tyypit jotka siellä lueskelette!

Taukoa on ollut, ilmeisesti pikkuisen vajaa vuosi vierähti tuosta edellisestä bloggauksesta. Niin se vain aika meni ja bloggaus jäi. Tässähän tätä on ollu ohjelmaa, todella risuista männynkäpyihin, onneksi väliin on mahtunu muutama auringonpilkauskin. Viime vuoden pakettiin laittaminen voi olla ihan hyvä juttu. Vuosia on ihmiselämässä monenlaisia, viime vuosi ei ollut mun parhaita. Mutta, koska mua ei ole luotu luovuttamaan niin tämä vuosi alkaa sitkeydellä ja lujalla tahdolla. Tai ainakin alkoi. No, nyt on kaksi viikkoa tätä vuotta takana ja johan on riittäny. Ohjelmaa nimittäin. Tilannekatsaukseni tulevaan vuoteen on silti ytimekäs. Mä en luovuta, niinkun en ole aiemminkaan luovuttanu.

Pessimisti ei pety mutta positiivisuus kannattaa- joo, totta. En silti ala täyspäiväpositivistiksi, aion pysyä puolipessimistinä. Uuteen vuoteen kuuluu nimittäin sokeriholistin sokerilakko. (Living hell!) Uudet työkuviot jo viikon päästä. Ja erityisesti panostus itseen ja omaan hyvinvointiin, joka sitten onki jo vaikka kuinka paljon. Omaan hyvinvointiin panostaminen ei ole ihan helppoa, eikä vähiten sen takia ettei siihen kai kuulu nuo suklaat sun muut. Siihen taitaa kuulua ennemminki paaaaljon tahtoa ja aikaansaamista.. :)

Vuoden lähtötilanne siis lyhyesti: Raskas menetys heti alkuvuodesta. Opparin loppuunpuserrus tökkii. Uudet työkuviot tammikuun puolesta välistä alkaen. Mä, suklaa- ja sokeriholisti, panostus itseen ollut myös ihan nolla. Liikunta, mitä se on? ;)

Tavoiteeksi asettelin tällaista: Tahtotila voittaa itsensä ennen kuin on 30 (jota en silti ehkä täytä koskaan). Aito panostus itseen ja sokeriholistin hävittäminen itsestä. Kiloilla ei niin väliä, mutta löytyisköhän se piukka perä viimein jo tänä vuonna tuolta uumenista? :D

Niin, että welcome aboard, tästä tämä vuosi surahtaa käyntiin. Voin luvata, tiedossa nousukiitoa ja ilmakuoppia, toivottavasti kuitenkin sopivassa suhteessa.