Niinhän se meni tuo vuosikin ja vaihtui. Ja luonnollisesti niinkun asiaan kuulu, uuden vuoden kunniaksi lupaillaan aina vähän kaikenlaista. No minä menin hulluuttani ja lupasin, niinkuin varsin moni muukin nainen, alkaa metsästää sitä raskauksien, makkaran, suklaan ja grilliruuan viidakkoon kadonnutta uumaa. No, on mulla toinenkin syy, seisominen kaikkien ihmisten edessä alttarilla ei innosta, jos ei ole edes uumaa. Ja jo innostuneille tiedoksi, olen kaasona. ;) Mutta alttarilla kumminki!
Eipä ole tullut tätä blogiakaan aikoihin kirjoiteltua, kaikenmaailman selitysten takia, aion parantaa senkin tapani. Ja vaikka aionkin kertoa mulle ohi mennessä huutavista berliininmunkeista ja supisevista suklaapatukoista, pyhästi lupaan ettei blogi edelleenkään ole pelkkä laihdutusblogi, ainakaan ehkä. Mulla toivottavasti on myös muuta ajateltavaa. Luultavasti ainakin mopoautot saavat vielä osansa. Ja ne piukkaperät joista on jo aiemminki ollu puhetta.
Lähtötilanne uuman metsästykseen on, nooo, paha. Uumaa ei ole. Kiloja, liikaa. Senttejä, vielä enemmän liikaa. Tavoitteena siintää jossain maailman äärissä (tai mieluummin kyllä tuola syyskuun nurkissa jo) kiloja, vähemmän. Senttejä, paljon vähemmän. Eli, en kerro. En kiloja enkä senttejä. Eipähän tarvii sitten selitellä, miten olenkin onnistunut niin hienosti ylittämään tavoitteet heittämällä. ;)
No, kun laihduttamisen (ja lihomisen) ammattilainen käy töihin, on kai viimein myönnettävä pari juttua. Tieto ei riitä jos ei sitä käytä. Ja olen mä myös paatunut taparikollinen. Ja sitä on myös tuo toinen kaupassa kävijä, joka tässä huushollissa asustaa. Vaikka se onkin huutava vääryys että toiset voi vedellä mitä haluaa, kuinka paljon tahansa ja kuinka usein tahansa, tulee siihenkin loppu. On meinaan tuo puolisko ottanut ja lyönyt vedon. Aikoo olla rantakunnossa kesällä. No, se auttaa. Siis se, että kaupasta ei enää osteta matkaevästä kotimatkalle, siis suklaata. Eikä kotiin päästessä tarvi heti alkaa haaveilla siitä iltapalasta, yleensä suklaasta. Ja viikonloppua varten ei tarvi laahata kassillista herkkuja, sitä samaa suklaata. Bensaakin muuten taitaa säästyä, kun ei tarvii aina illalla, jos suklaa on loppu tai muuten vaan pikku huiko, lähtä kauppaan hakemaan suklaata poiketen siinä ohimennessä vähän mutkan kautta Hesellä.
No, mutta niin, niihin myöntämisjuttuihin ja karuihin faktoihin. Olen suklaaholisti (jos se jollekin ei jo tullut selväksi). Olen maailman parhaimmistoa kaikenmaailman selittelyissä, sen miksi en voi lähteä vaikka jumppaan tai miksi just nyt on pakko se munkki saada ja heti. Olen myös laiska, ihan patalaiska. Sohva vain kertakaikkiaan on paljon kivempi paikka kun räntäsateinen lenkkipolku. Ja liha on heikko, aina, joka kerta sorrun jossain kohtaa ja aina väistämättä se johtaa selittelyyn ja siinäpä se sitten taas olikin. Suklaa voittaa, joka kerta. Itsensä huijaamisessa olen kans aika hyvä, ehkä liki paras siinäkin. Sortuessa herkkuihin selittelen ittelle että kyllä mä sit taas huomenna jatkan, yeah right. Ei siis liene mikään yllätys että se uuma on hävinnyt, aina uudelleen ja uudelleen.
No tähän tämän kertaiseen soppaan kun lisää pari termiittiä, isännän joka tavoittelee rantakuntoa eka kertaa ikinä (eikä siis tosiaankaan tiedä mitä vielä on edessä), mun suloiset ja pitkät hermot, kotiäitiyden ja opiskelun niin on aika valmista. Ja olen muuten melko mestari jos edes ne ensimmäiset neljä viikkoa kun puolisko on paikalla vain viikonloppuisin pärjään ilman kovin pahoja selityksiä. :)
Mutta onneksi, jos julkisesti myöntää aikovansa löytää uumansa, on kai se vähä pakko löytää, edes hetkeksi ennen sen uutta menetystä. Mulla kun on tapana saada aikaan jos haluan, yleensä en vaa kertakaikkiaan viitti. :) Nyt siis, tai siis maanantaina tai tiistaina vasta, alan vahvasti vahvaksi ja lopetan selittelyn ja ehkä jopa otan itteäni niskasta kiinni. Sitä ennen nämä, noin kolme (3) vuorokautta otan ja vedän kaiken sen mitä seuraavaan pitkään aikaan ei tarvi vedellä. Olisi ihan liian rivoa kertoa tässä mitä ja paljonko joten totean vain että paljon. Ei sellanen laihojen paljon vaan sellanen lihavien todella paljon. Ompahan ainakin mistä pudottaa. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti